2020-01-14 07:56:58

RETKI VUOKSELLE 2.-5.8.2019

HARRI E HATAKKA

REIPAS  joukko antrealaisia täydennettynä kolmella vuoksenrantalaisella, yhdellä kirvulaisella ja parilla muulla kannakselaisella matkasi perjantaina 2.8.2019 kohti Karjalan Kannasta. Alkuperäisenä tarkoituksenamme oli soutaa Vuoksea pitkin Jääskestä aina Äyräpäähän asti, mutta valitettavasti emme onnistuneet viemään mukanamme ollutta kahta kirkkovenettä rajan yli, sillä kaikista ennakkovalmisteluista huolimatta emme kuitenkaan olleet osanneet ottaa huomioon sitä, että naapurimaamme puolella myös tällaisista veneistä vaaditaan erilliset rekisteröintitodistukset.

Nopeasti tehdyllä päätöksellä luovuimme veneistä mutta päätimme kuitenkin jatkaa matkaamme kahden autokunnan voimin. Ensimmäisen yömme vietimme Jääsken Rouhialassa sijaitsevassa Aholan kartanossa. Juhlava on ollut kyseinen Vuoksen rannalla sijainnut kartano aikoinaan, nyt se oli ehkä hieman rapistunut ja peruskorjauksen tarpeessa.

Seuraavana päivänä kävimme aluksi Jääsken kirkon raunioilla, missä saimme mielenkiintoisen selvityksen myös vuonna 1697 nälkään kuolleitten joukkohaudan muistomerkillä ja niistä ajoista kertovasta ”Suvivirrestä”, jonka toki lauloimme muistokiven äärellä yhteisesti.

Jääskestä lähdettyämme poikkesimme ensin Kamennogorskissa kaupassa ja siitä siirryimme Antrean kirkkojen raunioille sekä Antrean sankarimuistomerkeille, missä Seppo Kuparinen lauloi meille ”Veteraanin iltahuudon”. Täältä siirryimme Kuukaupin sillan ja Noskuan kylän kautta Kuparsaareen. Kuparsaaren Heikanmäellä teimme nuotion makkaranpaistoa ja kohvinkeittoa varten, minkä jälkeen poikkesimme myös Kuparsaaren Metsästysseuran syntypaikalla Kempinmäellä. Täältä matkamme jatkui pikkuteitä pitkin aina Heinjoelle, jossa poikkesimme myös kirkon raunioilla ja sankarimuistomerkillä.

Suuntasimme edelleen Äyräpäähän, missä majoituimme kahdeksi yöksi vanhasta suomalaisesta kivinavetasta kunnostamalla ja korottamalla tehtyyn Kuusaan motelliin. Mainio paikka jossa ystävällinen henkilökunta sekä hyvät saunatilat.

Kuusaasta käsin kävimme Äyräpään kirkon raunioilla sekä sankarimuistomerkillä mistä siirryimme seuraavaksi Vuoksen varrelle paikkaan, jossa tarkoituksemme oli ollut alun perin vetää veneemme maihin. Pölläkkälästä matkasimme ensin Kiviniemelle, jossa ihailimme hetken kosken kuohuja sekä pidimme ruokatauon paikallisessa ravintolassa. Kiviniemestä jatkoimme Sakkolan Haparaisten ja Keljan kyliin, missä seisahduimme Viljam Pylkäksen (Tuntemattoman sotilaan Rokka!) kotitanhuvien äärellä sekä edelleen Keljan taistelujen muistokiven äärelle, missä nostimme maljan mukanamme olleelle vuoksenrantalaiselle, tuona päivänä 35 vuotta aviossa olleelle parille  ja lauloimme ”Heili Karjalasta”. Täältä siirryimme Metsäpirtin Taipaleeseen saakka, mistä näimmekin jo päämääränämme olleen Laatokan ja osa ryhmästämme kävi kastautumassa Vuoksen aalloissa. Matkalla takaisin majoituspaikkaamme pysähdyimme vielä Sakkolassa olevan kaupan luona tauolla.

Matkamme oli onnistunut sikäli, että saimme tutustua Vuokseen aina valtakunnan rajalta Laatokkaan asti. Lisäksi meillä oli mahdollisuus tutustua eri viime sotiemme aikaisiin taistelupaikkoihin sekä alueen sotahistoriaan niin VKT- kuin Mannerheim-linjankin osalta ja olipa meillä ilo tutustua myös Taipaleessa, Laatokan rannan tuntumassa sijainneen Linnakankaan keskiaikaisen muinaislinnan alueeseen.

Kuten ystäväni totesikin, näimme meitä kiinnostaneet kohteet nyt alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen maitse, mutta ehkäpä tarkemmin kuin mitä olisimme vesitse pystyneet niihin tutustumaan. Tämän voin itsekin mukana olleena, alun perin soutajaksi lupautuneena vahvistaa.

Tyytyväisinä kaikkeen näkemäämme ja kuulemaamme palasimme Viipurin kautta koteihimme tältä neljän päivän retkeltämme. Tällä matkalla laulettiin paljon ja kotimatkalla soitin matkapuhelimeni kautta toisessa autossamme olleille vielä antrealaissukuisen tuttavani Timo Mäenpään aikoinaan tekemän ”Ystäväni muistathan” Korsuorkesterin esittämänä. Se jotenkin sopi tämän hienon reissun päätökseksi! 


« Takaisin