KUVA
Heikki Inkiläinen laskee kukat kirkon muistomerkille.
HEIKKI INKILÄINEN
Kalevi Ponkkonen on pari vuotta ihmetellyt, miksi Inkiläisen Heikki ei ole käynyt Valkjärvellä,
vaikka hänen isänsä ja mummonsa on sieltä kotoisin. Isoisä on kuollut jo Karjalassa vuonna 1934. Tänä kesänä minä sitten hankin monikertaviisumin ja kävin Kallen kanssa parin päivän reissulla Valkjärvellä.
Olin minä karjalaisuudesta kiinnostunut jo asuessamme Lauritsalan Mustolassa. Kävin silloin
Saimaan Kanavan Karjalaisten tilaisuuksissa. Vuonna 1960 muutimme Joutsenoon isän työn
perässä ja meni pitkä aika ennen kuin juurruin joutsenolaiseksi. Olin kyllä 30 vuotta Kaakon
Karjalaisten jäsen ennen kuin liityin Joutsenon Karjalaisiin.
Yritimme mennä Nuijamaan kautta Venäjälle, mutta meidän täytyi tulla talaisin Suomeen
vaikka olimme odottaneet Venäjän tullissa kaksi ja puoli tuntia. Tullivirkailija ei laskenut,
koska Kallella oli autona Ford Focus eikä Hyundai Pony, jolla Kalle oli useita kertoja käynyt
aiemmin Venäjällä. No tulimme takaisin Joutsenoon, Kalle vaihtoi autoa ja menimme Imatran
kautta rajan yli. Siellä jouduimme taas Svetogorskissa odottamaan yli tunnin ennen kuin pää-
simme rajan yli. Moni olisi jättänyt matkan seuraavaan päivään, sillä kello oli jo yli 14, mutta
me emme antaneet periksi.
Jääskessä ohitimme Rouhialan voimalaitoksen, joka oli Stalinin tärkein sotasaalis, oikea lotto-
voitto hänelle. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Viipurin maalaiskunnassa Ihantalan
taistelun muistomerkki, johon minä laskin kukat. Minä yllätyin maisemien kauneudesta ja
luonnon vehmaudesta. Seuraavaksi pysähdyimme Muolaan Kyyrölässä. Kyyrölä oli kuuluisa
savipoteistaan. Nyt tämä saviperinne jatkuu Hämeenlinnassa, jossa Tiina ja Jaana Uschanoff
jatkavat isänsä Leon perinnettä. Nyt alamme olla lähellä isän ja isovanhempien kotiseutua
Valkjärven Valkeamatkaa.
Valkjärvellä on isoja korkeuseroja ja niinpä siellä kehitetään kovaa vauhtia loma- ja urheilukeskuksia. Me kävimmekin katsomassa toista laskettelukeskusta, jossa joimme kahvit.
Täältä oli hyvät näköalat kauas pitäjälle. Tästä vähän matkan päässä oli taivaalle suunnattu
valtava satelliittilautanen.
Saavuttuamme Valkjärven keskustaan varasimme yöpaikan hotelli Radugasta läksimme kiertämään kirkasvetistä ja kuulemma kalaisaa valkjärveä. Sen itärannalla tiellä oli puomi, joka
oli onneksi auki, jonka jälkeen järven rannalla oli komeita datshoja. Ne oli korkeilla aidoilla
aidattuja. Koko kierros järven ympäri on noin 14 km. Sitten kävimme katsomassa keskustassa
joutsenolaisen Aulis Lunnon vanhempien kotitaloa. Nyt uni maittoi pitkän ja seikkailurikkaan
päivän jälkeen.
Seuraavana aamuna kävin kuvaamassa hotellin lähistöllä olevia uusia kerrostaloja. niiden pihalla oli upeita maastureita. Ladoja en nähnyt Valkjärvellä ollenkaan. Aamupalan jälkeen lähdimme katsomaan kirkonpaikkaa. Valkjärven viidennestä kirkosta on vain kivijalka jäljellä.
Löydettyäni kaupasta kukkia laskin kukat kirkon portaiden vieressä olevalle muistomerkille
ja sankarihautausmaan ristille. Tuntui pahalta, kun venäläiset olivat haudanneet omiaan melkein kirkon rappujen eteen.
Sitten kävimme Valkeamatkassa. Matkalla sinne oli mielenkiintoista havaita se, kuinka selkeästi erot näkyvät muun muassa asumisessa. Teiden varsilla on kaatumaisillaan olevia mökkejä
ja hulppeita taloja vieretysten ja kaikissa asutaan yhtä lailla. Tiesin, että isäni kotitalo on purettu ja sen paikalla on viljapeltoa. Hänen kotipaikkansa sijainti olisi ollut melkoista hakuammuntaa, mutta tulipahan käytyä isän entisessä kotikylässä. Nyt kävimme tutustumassa Valkjärven toiseen laskettelukeskukseen. Siellä oli kaksi uutta hotellia ja upeita uusia taloja.
Sitten tulimme Viipurin ja Svetogorskin kautta kotiin. Tulomatkalla kävimme katsomassa
Jääsken viidennen tuhoutuneen kirkon paikkaa.
« Takaisin