2017-11-14 12:04:29

Luostarimatka Novgorodiin – Venäjän syntysijoille

Maamme on suuri ja rikas, mutta siitä puuttuu järjestys. Tulkaa ruhtinaaksemme, tulkaa hallitsemaan meitä. / Juominen on venäläisten ilo, ilman sitä emme voi elää. (Nestorin kronikka vuodelta 862)

Venäjän valtakunta ja kansa on saanut nimensä ruseista. Vanhimman venäläisen kronikan eli Kiovan luostarin munkki Nestorin kronikan mukaan rusit olivat meren yli saapuneita varjageja. Nimi lienee peräisin Ruotsin Roslagen-maakunnasta, josta varjagit eli ruotsalaiset viikingit olivat lähtöisin. Munkki Nestorin mukaan varjagipäällikkö Rurik tuli veljiensä kanssa hallitsijaksi Novgorodiin (Veliki eli ”Vanha / Suur-Novgorod”). Kronikka asettaa Venäjän vaiheet maailmanhistoriallisiin yhteyksiinsä: se käsittää ajanjakson 862-1110. Venäjän katsotaan syntyneen v. 862. Rurikin jälkeläisiksi itseään nimittävä suku hallitsi Venäjällä vuoteen 1598.

Kun Kiova Rurikin kuoltua tuli valtakunnan pääkaupungiksi, Novgorod tuli siitä riippuvaksi. Päätösvalta Novgorodissa oli kansankokouksella. Ruhtinaalla oli apunaan posadnik-niminen virkamies. Tuomas-piispan unelma Novgorodin kukistamisesa romahti v. 1240, kun 19-vuotias ruhtinas Aleksanteri kukisti ruotsalaiset Nevajoella ja sai tästä lisänimen Nevski. Kukistettuaan Kalparitarit 1242 Aleksanterista tuli kansallissankari ja pyhimys. Ruotsalainen Marski Torkkeli Knuutinpoika rakennutti Viipurin linnan, mutta Novgorod hävitti sen. Rauha palautui vasta seudulle, kun solmittiin Pähkinäsaaren rauha 1323, jolloin Karjala jaettiin. Siinä sovittiin, että kauppiaille taattiin vapaa kulku Nevan kautta Novgorodiin – eikä Viipurin linna saanut sitä estää.

Novgorod - Olhavan (Volkhov) joen varrella, Ilmajärven pohjoispuolella - oli laajan alueen keskus. Se teki kauppaa ensin gotlantilaisten, sitten Hansan - Euroopan Umionin edeltäjän – kanssa. Näin ollen se oli idän ja lännen kaupan (suola, turkikset, nahkat, meripihka, mehiläisvaha) välittäjä. ”Suuri Novgorod” hallitsi 1300-luvulla koko Pohjois-Venäjää Narvajoesta Jäämereen saakka. Kävimme Jaroslavin pihassa, missä kerrottiin olleen Novgorodin mahtavuuden aikana 1500 kauppiasta ja kahdeksan kirkkoa. Moskovan ruhtinaat haastoivat Novgorodin: Iivana IV ryösti v. 1570 kaupungin ja surmautti tuhansia asukkaita. Ja Venäjän mahtiasema siirtyi Moskovaan. Ruotsalainen Jaakko De la Gardie (”Laiska-Jaakko”) valloitti v. 1611 Novgorodin, ja se pysyi Ruotsin hallussa Stolbovan rauhaan saakka v. 1617.

1700-luvun alussa perustettu Pietari nousi Novgorodin ohitse. Toisen maailmasodan aikana saksalaiset miehittivät Novgorodin, ja se tuhoutui pahoin. Nykyään kaupungissa on yli 200.000 asukasta. V. 2009 vietettiin kaupungin 1150-vuotisjuhlia.

Kremlin museossa oli 1000-luvulta peräisin olevia tuohikirjeitä, joita matkakumppanimme Erkki ”suomensi” seuraavasti: Rakkaani, osta S-marketista punaista maitoa – ei Arlaa (taisi olla matkan paras vitsi). Kremliksi kutsutaan kaupunginosaa, jossa on linna – tunnetuin Kreml on Moskovassa. Novgorodin Kremlissä oli historiallisen museon ja P. Sofian kirkon lisäksi Tuhatvuotisen Venäjän valtion perustamisen kunniaksi 1862 pystytetty valtavan kokoinen pronssipatsas.

Edellä oleva historia - ja Venäjän Sielu - tuli tutuksi nelipäiväisellä Kulttuuri- ja Luostarimatkalla Novgorodiin. Lukuisat luostarit ja kirkot tulivat tutuiksi. Varsinkin kun oppaana ja tulkkina oli Joensuussa asuva, Moskovassa syntynyt, Tverin karjalaiset juuret omaava ikonimaalari Liza (Jelizaveta Korpelainen). Ikoni on ikkuna iäisyyteen. Jokaisessa kirkossa on pyhäinjäännös ja Pyhien ikoneja, joiden edessä kumarretaan ja tehdään ristinmerkkejä. Liza selosti ikonitaiteen salaisuuksia. Ikoni on sakraaliesine, joka synnyttää yhtäällä rukouksen halua ja toisaalta se opettaa. Mystiikka on sielun välitöntä yhteyttä jumaluuteen, josta voimme saada vain salaperäistä aavistusta. Näimme toinen toistaan ihanampia kuvaseiniä, ikonostaaseja kuorin ja muun kirkon välillä. Menomatkalla entisen Suomen puolella tutustuimme entistettyyn Vanhaan Lintulan luostariin, jossa oli P. Paraskevalle pyhitetty tsasouna. Varsinaisessa Novgorodissa tutuksi tulivat muun muassa Pyhän Nikolaoksen luostari ja kirkko vuodelta 1113 ja Jumalanäidin Ennusmerkki-ikonille pyhitetty luostari vuodelta 1169. Samoihin aikoihin Suomeen tehtiin ns. ristiretkiä. Mutta varhaisimmat merkit kristinuskosta ovat tulleet Novgorodin suunnalta.

Esimerkiksi suomen kielen sanat: pappi, risti, raamattu ja pakana ovat venäjän kielestä. Teofan Kreikkalaisen seinämaalaukset olivat 1300-luvulta. P. Sofian katedraalilla on ortodokseille syvällinen merkitys: se oli pelastanut kaupungin suzdalilaisten hyökkäyksessä v. 1170. Usein kristillinen kirkko perustettiin pakanoiden palvontapaikalle. Esimerkiksi Perun oli ukkosen jumala – samoin kuin suomalaisten Ukko Ylijumala. Novgorodin ruhtinaat on haudattu P. Yrjön luostariin - samoin kuin Tanskan monet kuninkaat on haudattu Roskildeen. Pyhiin paikkoihin kuuluu myös Pyhittäjämarttyyrin, neitsyt Paraskevan kirkko, jossa kerrottiin olevan 36 (?) kulmaa.

Näimme Suomessakin esiintyneen, Novgorodissa syntyneen säveltäjä Rahmaninovin patsaan.

Meitä ”pyhiinvaeltajia” oli kaksikymmentä henkeä – mukana kaksi ortodoksista pappia ja monia kirkkokuorolaisia. Matka oli aidosti unohtumaton elämys – varsinkin meille mukana olleille luterilaisille. Kirkkoja ja luostareita oli kymmenittäin, ehkä sadoittain – mykistävä määrä. Eikä rahasta tuntunut olevan puutetta. Miten sitten lienee tavallisen kansan kohdalla? Jäimme kaipaamaan seuraavaa käyntiä Novgorodissa. 

On kotiseutu Novgorod/ Tuon ruusun kultaisen/ Ja suojassani Novgorod/ Sai nähdä rakkauden./ Ruususeen kun rakastui/ Lintu oksallaan/ Tuon laulun kuuli Novgorod/ Sai kevät loistamaan.

(Seija Karpiomaa, äänitetty 1961)

LEO PUURUNEN

LEO PUURUNEN


« Takaisin