2020-4-1 08:09:29

Henkistä läheisyyttä

Henkistä läheisyyttä

OUTI MULARI

Kolumni Karjala-lehdessä 26.3.2020


Viikon ajan me suomalaiset, niin kuin kaikki ihmiset ympäri Euroopan ja maailman, olemme eläneet hämmennyksessä. Pieni virus on laittanut päättäjät ja kansat polvilleen, ja länsimainen yhteiskunta sellaisena kuin olemme sen oppineet tuntemaan, on kriisissä. Ei voida vielä määritellä, kuka tilanteesta kärsii eniten, sillä jokainen kohtaa tämän tilanteen omalla tasollaan ja omiin lähtökohtiinsa suhtautettuna. 

Itse olen koettanut kohdata tilannetta kolmesta eri näkökulmasta. Kahden etäopetukseen jääneen lapsen äitinä koen jokaisena töissä vietettynä hetkenä huolta siitä, kuinka tytöt kotona pärjäävät. Muistaako ekaluokkalainen keskittyä tehtäviin, jaksaako seiskaluokkalainen oman koulutyönsä kuorman lisäksi huolehtia myös pikkusiskostaan? Ensimmäisen viikon ihmiskokeen perusteella lapset ovat paljon sopeutuvaisempia kuin me aikuiset. Kotona ei kiukutella, koulurauha on säilynyt ennalta sovittuina aikoina ja lapset ovat viettäneet aikaa kavereiden kanssa ulkoillen enemmän kuin kenties koskaan aiemmin.

Työni puolesta minulla ei ole ollut mahdollisuutta huolehtia omasta sosiaalisesta eristäytymisestä, vaan ruokakauppiaana tulen seisomaan huoltovarmuuden etulinjassa viimeiseen asti. Meidän ovemme tulevat pysymään auki asiakkaille, mutta huoli yrittäjäkollegoista on kova. Tämä tilanne tulee iskemään kovan kolhun moneen yrittäjään, kaikille mahdollisille aloille. Myös huoli asiakkaiden hyvinvoinnista on suuri. Kuka pitää huolta heikommista? Kuka hoitaa syrjäseudulla asuvien kauppa-asiat? Vaikka apua on paljon tarjolla, löytääkö se kaikki tarvitsevat? Mitä juuri sinä voisit tehdä turvataksesi jonkun toisen ihmisen arjen sujuvuuden?

Karjalaisen Nuorisoliiton puheenjohtajana eletty viikko ei ole ollut pelkästään murheellinen. Vaikka viime aikojen yleisin sana on ”peruttu”, olen sydämestäni onnellinen työntekijöidemme innovatiivisuudesta ja vapaaehtoistemme sinnikkyydestä. Hallituksen kokouksessa emme vaipuneet apatiaan vaan ideat syksyyn ja etätoiminnan mahdollisuuksiin lähtivät lentoon välittömästi. Olen vakuuttunut, että pyrkimällä positiivisuuteen saamme aikaan paljon hyvää. Myös nuorisoliiton juhlavuoden Minun kansallispukuni -hanke tarjoaa uutta kansallispukutietoa verkossa niin tänä kuin tulevina kotiviikkoina.

Vaikka nyt tuntuu siltä, että kaikki on peruttu, on edelleen asioita, jotka eivät ole pannassa. Käsityöt kotisohvalla, hyvän kirjan lukeminen ja lempielokuvan katsominen uudelleen ja uudelleen ovat edelleen sallittuja. Ystävälle soittaminen ja koko perheen yhteinen ruokahetki ovat tapa ylläpitää läheisyyttä. Nyt on hyvä aika pihapeleille, metsäretkelle tai vaikka jonkun kokonaan uuden taidon opettelulle. 

Myös kulttuurijärjestöjen on hyvä hetki miettiä toimintaansa ja sen saavutettavuutta epätavallisina aikoina. Digitaaliset sovellukset antavat rajattomasti mahdollisuuksia koota ihmisiä edelleen yhteen toiminnan äärelle, on vain meistä kiinni, miten niitä osaamme ja uskallamme ennakkoluulottomasti hyödyntää. 

Haastan teistä ihan jokaisen miettimään, miten voimme kääntää fyysisen etäisyyden henkiseksi läheisyydeksi. Epävarmuuden keskellä on pakko ajatella positiivisesti ja uskoa, että tästä kaikesta seuraa jotain hyvääkin.  Ehkä syksyyn mennessä olemme lempeämpiä, avarakatseisempia ja enemmän toisiamme ajattelevia. Kenties olemme löytäneet ilon arjen pienistä asioista. Ainakin meillä kaksi tytärtä on jo nyt löytänyt aivan uudenlaisen sisaruuden tason, yhteisen köyden ja yhdessä tekemisen riemun. Otetaan me aikuiset heistä mallia. Selvitään, yhdessä.

Kirjoittaja on K-kauppias, kahden lapsen äiti ja Karjalaisen Nuorisoliiton puheenjohtaja, joka innostuu kulttuurista ja kansallispukuaktivismista.


OUTI MULARI


« Takaisin