2020-5-20 06:30:33

POIKKEUSOLOJEN HISTORIAA

Poikkeusolojen historiaa

JANI KARHU

Tutkija, Itä-Suomen yliopisto

Kolumni Karjala-lehdessä 14.5.2020.

KEVÄÄLLÄ 2020 koronapandemia on mullistanut maailman. Vaikka maailma on mullistunut, moni asia on entisellään. Lehdet ja muut mediat tarjoavat edelleen sellaista sisältöä, jonka se uskoo ihmisiä kiinnostavan. Historia on ollut näkyvästi esillä. 

Menneisyyden kulkutaudeista on kirjoitettu monessa aviisissa ja niin kuuluukin. Historiaa on se menneisyys, jolla on merkitystä nykyisyydessä. Olemme saaneet huomata, että poikkeusoloja on tosiaan ollut ennenkin ja yleensä niistä on tavalla tai toisella rimpuiltu eteenpäin. Yksilöinä, yhteisöinä, valtoina tai kansakuntina, tilanteesta riippuen. Historian tutkimuksen anti on siinä, että meillä on mahdollisuus arvioida menneisyyttä suhteessa nykyisyyteen. Koronan vaikutuksia lyhyellä tähtäimellä voidaan arvioida jo nyt, mutta suuret linjat tulevat tutkittaviksi vasta myöhemmin. 

YKSI tutkijoita kiinnostava aihe tulee varmasti olemaan valtioiden rooli vallankäyttäjänä pandemian aikana ja sen jälkeen. Kriisiaikoina peräänkuulutetaan vahvaa ja johdonmukaista johtajuutta, valvontaa, rajoituksia ja valtiojohtoista yhtenäisyyttä. 

Kun kriisistä on selvitty, tarpeet muuttuvat. Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa poikkeusolojen ylläpitäminen vaatii taakseen todelliset lainsäädännölliset perusteet. Näin ei ole kaikkialla, ja valtaapitävien houkutus käyttää tilaisuutta hyväkseen voi olla suuri. 

TOINEN paljon huomiota saanut ilmiö on matkailun loppuminen. Toisaalta lähiliikkuminen etenkin luontokohteissa on lisääntynyt jopa ruuhkaksi asti. Aikaisemmat pandemiat ja kulkutaudit eivät ole liikkumista radikaalisti vähentäneet. 

Espanjantauti tappoi miljoonia, mutta vähensi liikkumista vain hetkellisesti ja paikallisesti. Nyt tietoisuus tautimekanismeista ja erilaisten tartunnanehkäisykeinojen tehokkuudesta on aivan toista luokkaa kuin 100 vuotta sitten.

 Ennen koronaa ihmiset liikkuivat enemmän, nopeammin ja helpommin kuin koskaan aikaisemmin. Kuinka kauan pelko taudista hidastaa tätä kehitystä, riippuu rokotteista ja niiden tehokkuudesta. Ihmisten liikkuminen pyörittää globaalia taloutta ja sen muutoksiin tutkijat takuuvarmasti pureutuvat.  

KOLMAS mielenkiintoinen tutkimusaihe ovat rajat. Korona on tuonut rajat yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen. Valtioiden rajoja suljettiin, ja Suomessa Uudenmaan sulkeminen oli jotakin poikkeuksellista. 

Rajojen merkitys on avautunut ihmisten arkeen entistä vahvemmin. Enää rajojen sulkemisesta ei puhuttukaan epämääräisen ulkoista uhkaa osoittavan ”rajat kiinni”-retoriikan kautta, vaan se koski kaikkia. 

Esimerkiksi Suomen Karjaloissa koronatartuntoja on hyvin vähän, mutta rajojen sulkeminen ja muut rajoitteet ovat todellisuutta täälläkin. Ihmisten välille on vedetty korona-niminen raja monin eri tavoin. Kuinka epidemia vaikuttaa käsityksiimme rajoista ja siitä keitä ne milloinkin koskevat? Se on mielenkiintoinen kysymys.  

MEDIOISSA on myös kyselty, kuinka koronan myötä käy ilmastonmuutoksen ja populismin. Vastaus on helppo. Ilmastonmuutos ei ole hävinnyt minnekään ja populismi pääsee ääneen ja saa mediatilaa heti akuutin pandemiatilanteen hellittäessä. 

Lisätään siis tulevan historiankirjoituksen listaan median yhteiskunnallinen rooli ja vaikutusvalta koronakriisin aikana.  Ja kuten ennenkin, suurista rakenteista siirrytään myös pienen ihmisen tasolle. Aivan varmasti korona tulee näkymään monialaisesti myös arjen historian tutkimuksessa. 

Historia ei tosiaankaan ole loppu.

Jani Karhu


« Takaisin