2020-5-27 06:28:33

Yksin ei tarvitse olla yksinäinen

Yksin ei tarvitse olla yksinäinen

OUTI MULARI 

Kolumni Karjala-lehdessä 14.5.2020.

VIIME KOLUMNISSANI (26.3.) pohdin, kuinka kohdata uusi tilanne, eristäytyminen ja etäisyys. Kuinka töissä selvitään, riittääkö vessapaperi ja kuivahiiva, miten lapset klaaraavat kotikoulun? Hei, me selvittiin!

Lapset palasivat kouluun etätehtävät tehtynä ja kaupan säilykehyllyt on alkushokin aikana saatu pidettyä täysinäisinä. Kevään aikana tutuksi ovat tulleet niin Teams, Zoom, Facelive kuin Officen luokkahuoneet, kun niiden kautta on palautettu koulutehtäviä, kuunneltu oppitunteja, pidetty kokouksia, tavattu ystäviä ja järjestetty kursseja ja tapahtumia. Onneksi on lapset, jotka ovat opettaneet myös äitinsä näiden uusien teknisten sovellusten käyttäjäksi!

Digitaalisuus on tullut osaksi kolmannen sektorin arkea. Se on löydetty hyvin omien asioiden viestimiskanavana, mutta suurempi haaste on edelleen siinä, miten se saadaan alustaksi ihmisten vuorovaikutteiselle kanssakäymiselle. Verkko ei voi olla vain kanava yhdistyksen yksisuuntaiselle viestimiselle, vaan siitä tulee luoda yhteisön olohuone, johon myös jäsenillä on mahdollisuus osallistua.

Olen ollut todella iloinen seuratessani Karjalaisen Nuorisoliiton väen intoa ja innovatiivisuutta ylläpitää toimintaa näiden rajoitusten aikana. Verkon kautta on tanssittu, virvottu, kokoustettu ja opeteltu uusia käsityötaitoja. Vaikka verkossa ei voi halata, se voi mahdollistaa juttelun ja yhdessä tekemisen, ja tuo hetkeksi ihmiset lähemmäksi toisiaan. Tämä pakotettu digiloikka poikii varmasti myös hyvää, sillä uudet tekniikan tuomat mahdollisuudet jäävät varmasti käyttöön myös tulevaisuudessa, tuoden toiminnan myös kauempana asuvien saavutettavaksi. Fyysinen etäisyys voi tuoda henkistä läheisyyttä.

TÄMÄ KEVÄT tulee olemaan aika, jonka me kaikki muistamme. Siitä ei välttämättä kerrota tarinoita jälkipolville sota-ajan tyyliin, mutta jollain tavalla se varmasti muuttaa suhtautumistamme yhteiskuntaan ja maailmaan.

Toivon kuitenkin, että hillityn etäisyyden ottaminen ei muutu kontaktien välttelyksi eikä tämä virus eristä meitä täysin iloa tuovien kokoontumisten ulkopuolelle. Ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin, joka tarvitsee yhteisön ympärilleen. Ennen tämä yhteisö toi fyysistä turvaa, nykyään sillä on etenkin henkistä hyvinvointia tuova merkitys. Meitä ohjaa tarve kuulua johonkin, olla osa porukkaa, halu tehdä yhdessä.

ETÄISYYDESTÄ on tullut uusi normaali. Monet ovat leikkimielisesti sanoneet, että se sopii meille suomalaisille erinomaisesti, mutta uskallan olla eri mieltä. Voimme olla valmiita luopumaan kättelystä, mutta kuka on valmis luopumaan halaamisesta? Yksinolon ei tarvitse eikä pidä tarkoittaa yksinäisyyttä. Osa meistä löytää paikkansa digitaalisissa yhteisöissä helpommin, osalle se on haastavampaa.

ON MEIDÄN jokaisen vastuu, ettei kukaan tahtomattaan putoa yhteisön verkon ulkopuolelle. Etenkään nyt. Jokainen meistä voi oppia uusia digitaalisia keinoja toimia yhdessä, mutta yhtä helposti jokainen meistä voi jäädä tai jättäytyä niiden ulkopuolelle. Pidäthän siis huolta, että sinun läheisesi pysyvät lähelläsi myös näinä poikkeuksellisina aikoina.

 

Kirjoittaja on K-kauppias, kahden lapsen äiti ja Karjalaisen Nuorisoliiton puheenjohtaja, joka innostuu kulttuurista ja kansallispukuaktivismista


OUTI MULARI


« Takaisin