2018-11-28 10:10:06

Historia on tulkintaa

Historia on tulkintaa

JANI KARHU

Tutkija, Itä-Suomen yliopisto

 Kolumni Karjala-lehdessä 15.11. 2018


Kuluvana vuonna on ollut ilahduttavaa huomata, että historia kiinnostaa, puhuttaa ja säväyttää meitä suomalaisia.  Puheenaiheina ovat olleet esimerkiksi Marjo Liukkosen Hennalan naissurmia käsitellyt väitöskirja ja Andre Swanströmin suomalaisia ss-miehiä käsitellyt tutkimus. 

LIUKKOSEN väitös nostatti kriittistäkin keskustelua tieteen tekemisen metodeista. Miten lähteitä tulkitaan ja millaisia lähteitä ylipäätään käytetään? Samaa kritiikkiä sai osakseen Swanström, hänen tulkinnoistaan närkästyneet katsoivat tutkijan tulkinneen lähteitään tarkoitushakuisesti. Näissä kysymyksissä ollaan historiantutkimuksen perimmäisen luonteen äärellä. Menneisyyttä ei koskaan voida sellaisenaan tavoittaa, joten siitä luodaan tulkinta. Tulkintaan vaikuttavat kysymyksenasettelu, lähteet, mahdolliset teoreettiset asetelmat, tutkijan perehtyneisyys ja väistämättä myös hänen taustansa; aikakausi ja kulttuuri jossa hän työtään tekee. Itsensä sammuttaminen kokonaan ei ole mahdollista, ja tämä historian tieteenalalla nykyään yleisesti tunnustetaan. Kysymys on siitä, että tulkintaan vaikuttavien seikkojen merkitys tunnistetaan ja mahdollisuuksien mukaan neutralisoidaan. 

YKSI tulkintaa ja uusia näkökulmia kaipaava historian teema on sisällissota Pohjois-Karjalassa ja Itä-Suomessa yleensä. Suurista taisteluista ja tärkeistä rintamalinjoista kaukana ollut maakunta ei ole ollut sisällissotapuheen tai tutkimuksen keskiössä. Silloisen Karjalan rooli sisällissodan historiankirjoituksessa on ylipäätään ollut ristiriitainen. Kämärän taistelu Kuolemajärvellä sodan alkusysäyksenä, on jäänyt Pohjanmaan tapahtumia painottaneen vapaussotapuheen alle ja tapahtumat Viipurissa ovat istuneet huonosti toisen maailmansodan jälkeiseen romanttiseen Viipuri-muisteluun.   

Tästä syystä Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys aloitti syksyllä 2017 Moniääninen sisällissota Pohjois-Karjalassa esitelmäsarjan, joka toistettiin kaikkiaan neljä kertaa viime talven aikana. Esitelmä perustui yhteiskunnan erilaisten jäsenten tulkinnallisiin puheenvuoroihin sisällissodan teemoihin liittyen. Ääneen pääsi muun muassa niin työläisnainen, teollisuusporvari, metsäkarkuri, valkoinen sotilaspoika kuin teloitettu Venäjän armeijan sotilas. Tällaisten, osittain todellisten osittain fiktiivisten, tyyppikertomusten rakentaminen perustui ennen kaikkea todentuntuiseen tulkintaan sadan vuoden takaisista aatteista, asenteista, elämistä ja kuolemista. 

Historioitsija joutui perustavanlaatuisten kysymysten ääreen, millaisen puheenvuoron voi kirjoittaa, jos suoria vastauksia ei lähteistä ole saatavilla? 

VASTAUS tähän kysymykseen on löydettävissä myöhemmin tulevan talven aikana. Esitelmäsarjaan perustuen Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys julkaisee seuraavana vuosikirjanaan teoksen Moniääninen sisällissota Pohjois-Karjalassa. Kirjan toimittaa tutkija Jenni Merovuo. Toivon, että kirja tulee herättämään keskustelua sisällissodan vaiheista Pohjois-Karjalassa, mutta myös laajemminkin. 

Uutta näkökulmaa saavat muun muassa käsityksemme jääkäreistä valkoisen Suomen sankareina, metsiin piiloutuneista punaisina karkureina, karjalaisten kaupunkien Joensuun ja Sortavalan roolista ja keskinäisistä suhteista sodan aikana, ajatuksemme porvareiden ja työläisten luokkaristiriidoista ja mielikuvamme siitä, miten silloiset ihmiset ajautuivat väkivaltaan johtaneeseen vastakkainasetteluun. 

Historioitsijan tehtävänä ei ole tuomita menneisyyden ihmisiä, mutta tutkijalla on mahdollisuus arvioida menneisyyden ihmisten moraalia ja tekoja aikansa kulttuurissa. Tärkeää on ottaa huomioon se, missä määrin aikalaisilla oli mahdollisuuksia toimia muutoin kuin toimivat.


« Takaisin