2019-3-13 07:36:45

Haluatko poliitikoksi

Haluatko poliitikoksi

LAURI KONTRO


Kolumni Karjala-lehdessä 7.3. 2019


SUOMESSA on vaalit kuukauden kuluttua. Lähiviikkoina media täyttyy vaalilupauksista.

Paitsi lehdet, radio ja tv, myös some eli sosiaalinen media on täynnä politiikkaa. Jokainen arvonsa tunteva ehdokas twiittaa sotesta, perustuslaista, perustulosta ja ilmastonmuutoksesta. Keskusta haluaa sulkea Helsingin saastuttavat hiilivoimalat. Vihreät ja vasemmisto haluavat vähentää lihansyöntiä, metsähakkuita ja kieltää polttomoottorit. SDP ilmoittaa, että se ei mene hallitukseen ainakaan nykyisten hallituspuolueiden kanssa. Perussuomalaiset vastustavat ilmastonmuutoksen vastustamista.

Tämä kaikki kuuluu politiikkaan. Se on asiaa. Mutta asian edelle on noussut toinenkin suunta, henkilöityminen.

Saamme kuulla, että Eero Heinäluoma pukeutuu toritapahtumassa toppatakkiin. Petteri Orpo jakaa mummoille kahvia Turussa. Juha Sipilä nousee pienkoneen ohjaimiin ja lentää itse Oulusta Tampereelle. Li Andersson laittaa jalkaansa kumisaappaat, koska ulkona sataa.

ÄSKETTÄIN Suomen Pankin entinen pääjohtaja Erkki Liikanen, kokenut poliitikko, ihmetteli, ”miten tästä tällaista tuli”. Politiikasta tuli henkilökeskeistä showta ja soololaji, kun sen piti olla joukkueen toimintaa.

Julkisuuteen pääsee, kun osaa letkautella, tölviä vastapuolta ja vihjailla ilkeästi. Monimutkaisiin kysymyksiin kannattaa tarjota yksinkertaisia vastauksia ilman perusteluja. Jopa suoria valheita voi esittää nimettömänä sosiaalisessa mediassa. Politiikan uusi tekijä onkin valemedia. Sen merkitys alkaa selvitä vasta nyt.

Silti politiikan suuret linjat ratkaisee perinteinen media, lehdet, radio ja tv. Media paitsi nostaa, myös pudottaa poliitikkoja. Mediassa esiintyy joskus myös avointa poliitikkokaunaa. Suurin osa toimittajista on tiukkoja ammattilaisia, mutta joukossa on muitakin. Joillakin toimittajista on vahvoja omia poliittisia mielipiteitä, jotka vaikuttavat juttujen sisältöön. Media pystyy ja myös pyrkii vaikuttamaan siihen, mistä vaaleissa puhutaan.

Poliitikot varovat usein arvostelemasta tiedotusvälineitä silloinkin, kun siihen olisi perusteltu syy. Sanotaan, että poliitikon nahka on paksu, mutta toimittajan hipiä on herkkä kuin prinsessalla.

DEMOKRATIAAN kuuluu kuitenkin avoin ja kovakin keskustelu ja sen välittämiseen tarvitaan tiedotusvälineitä. On tärkeää, että laatulehtiä ja kanavia on paljon ja että ne myös kilpailevat keskenään. Vain tämä takaa sananvapauden toteutumisen käytännössä.

Poliitikkoviha on syynä siihen, että monet sellaiset ihmiset, joilla olisi oikeaa sanottavaa, eivät halua ehdokkaiksi. Vihapuhe ja pelko joutua maalitauluksi lannistaa monia. Poliitikon leima otsassa voi myös estää etenemisen siviiliuralla. Poliitikko on, jos ei aivan rikollinen, niin ainakin epäilty.

Politiikan vastaisuuden lietsominen näkyy myös äänestysluvuissa. Suomessa on melko alhainen äänestysaktiivisuus. Äänestyshalukkuus on myös sidoksissa sosiaaliseen asemaan ja ikään. Heikoimmin äänestävät köyhät nuoret.

On huono asia, että niin harvat haluavat poliitikoiksi. Jos haluamme pitää demokratian kilpailukykyisenä, on demokratiakone pidettävä kunnossa. Eikä se toimi, jos kansalaiset eivät usko politiikkaan, tähän huonoista järjestelmistä parhaimpaan.

Ihmisiä pitäisikin kannustaa mukaan politiikkaan – ei sieltä pois.

 

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden entinen päätoimittaja, joka vaikuttaa YLE:n ja Karjala Lehti Oy:n hallituksissa.


LAURI KONTRO


« Takaisin