2019-6-5 08:03:55

”Panttipataljoona” ja sotarikokset

”Panttipataljoona” ja sotarikokset

PEKKA PINOMAA

Kolumni Karjala-lehdessä 6.6. 2019

VUONNA 1940 syntyneellä ajatuksella lähettää jääkäreiden perinteitä vaaliva vapaaehtoisjoukko Saksaan, Suomi halusi varmistaa Saksan diplomaattisen tuen Neuvostoliiton uhkaa vastaan. Suomalaiseen SS-pataljoonaan ilmoittautuneita eivät niinkään innoittaneet poliittiset tai ideologiset syyt, vaan historioitsija Jukka Tarkan mukaan pohjimmiltaan sotaromantiikka ja seikkailunhalu. Tämä käynee ilmi muun muassa siitä, että suuri osa halukkaista lähtijöistä ei ollut vielä saavuttanut edes asevelvollisuusikää. Lähtijäksi hyväksytyn, päällystöä lukuun ottamatta, tuli olla 17-25 -vuotias. Motiiveiksi lähdölle useimmat ilmoittivatkin isänmaallisuuden ja kommunismin vastaisuuden.

Pataljoona oli Suomen epävirallinen panos ”eurooppalaiseen ristiretkeen” bolsevismia vastaan. Värväystoiminta hoidettiin julkisuudelta salassa helsinkiläisessä Insinööritoimisto Rataksessa kevään 1941 aikana. Täydennykset mukaan lukien pataljoonaan hyväksyttiin lopulta 1 408 miestä. Toukokuun 6. päivästä alkaen miehet kuljetettiin useammassa erässä Turusta Saksaan ja sieltä edelleen Itävaltaan, missä suomalainen pataljoona perustettiin Wienissä 15. kesäkuuta. Koulutusta annettiin ensin Itävallassa ja sitten Puolassa, missä suomalaiset vannoivat sotilasvalan 15. lokakuuta.

JOULUKUUN 1941 alussa pataljoona siirtyi rintamalle Ukrainaan, missä se tammikuussa 1942 alistettiin Wiking-divisioonalle. Pataljoona, joka kuului taistelujoukkoihin, oli taistelemassa mm. Ukrainassa ja Kaukasuksella. Ennen kuin vapaaehtoiset kotiutettiin 2. kesäkuuta ja pataljoona sittemmin lakkautettiin 11. heinäkuuta 1943, se oli menettänyt 255 miestä kaatuneena, 686 haavoittuneena ja 14 kadonneena.

Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Wiking-divisioonaa suomalaisten siellä palvellessa komentanut saksalainen kenraali Felix Steiner oli monien muiden rintamakomentajien tapaan sotarikoksista epäiltynä Nürnbergin oikeudenkäynnissä, mutta hänet vapautettiin kaikista syytteistä. On kiistatonta, että sodissa tapahtuu julmuuksia, mutta suomalaisten vapaaehtoisten ei ole osoitettu syyllistyneen niihin.

Nyt, runsaan 75 vuoden jälkeen pataljoonan kotiuttamisesta, kun enää kahdeksan vapaaehtoista on elossa, Suomi on kolmannen kerran selvityttänyt suomalaisten SS-miesten osallisuutta holokaustiin. Professori Lars Westerlund lausuu tutkimuksessaan: ”Selvityksen perusteella on ilmeistä, että suomalaiset SS-vapaaehtoiset osallistuivat hyvin todennäköisesti SS-Divisioona Wikingin eri yksiköiden suorittamiin surmaamisiin ja väkivaltaisuuksiin niin juutalaisia kuin siviilejä ja sotavankejakin kohtaan vuosina 1941-1942.”

Kun Westerlund ei selvityksessään ole kyennyt nimeämään ainoatakaan ’ilmeisen todennäköisiin’ julmuuksiin syyllistynyttä, teksti kyllä professorin kirjoittamaksi vaikuttaa varsin köykäiseltä. Sitä paitsi, kun eloon jääneet vapaaehtoiset on aikanaan rangaistuksen asemesta palkittu, mikä lienee ollut tämänkertaisen selvityksen motiivi!

Kirjoittaja vaikuttaa aktiivisesti karjalaisissa järjestöissä, säätiöissä ja yhtiöissä.

PEKKA PINOMAA


« Takaisin