2019-6-19 09:19:04

Maailma ei tähän lopu

Maailma ei tähän lopu

LAURI KONTRO

Kolumni Karjala-lehdessä 13.6. 2019


PUHE ilmastonmuutoksesta on muuttunut ilmastoahdistukseksi. Kun kohu-uutisia tulvii joka tuutista, on varsinkin nuoriso hämillään. Tähänkö tämä loppuu? Olemmeko viimeinen sukupolvi, joka tätä maapalloa pystyy asuttamaan? Viestintävälineet tarjoavat jopa keskusteluapua ahdistukseen, jonka luomisessa ne itse ovat olleet innolla mukana.

Ilmastonmuutos on vakava asia. Maailman johtavat tiedemiehet ovat yhtä mieltä siitä, että suurin syy ilmaston lämpenemiseen on ihminen itse. Kun maailma alkoi teollistua voimalla 1800-luvun puolivälin paikkeilla, se tapahtui hiilen voimalla. Myöhemmin siirryttiin öljyyn ja koko nykyinen talous pyörii tuon mustan kullan varassa. Automme, laivamme ja lentokoneemme toimivat öljyllä, öljystä tehdään muoveja, joihin kääritään kaikki mahdollinen, öljystä tehdään myös keinokuidut, joista valmistetaan iso osa vaatteistamme. Emme osaa rakentaa edes talojamme ilman, että niissä on iso kasa muovia, siis öljyä.

Kun hiiltä poltetaan, siitä vapautuu hiilidioksidia. Talonpoika tietää, että hiilidioksidi on elämän eliksiiri, viherkasvit tarvitsevat sitä kasvaakseen. Fotosynteesi, yhteyttäminen on maailman elämän perusta. Maailman metsät ja pellot turvaavat kasvun jatkumisen. Ne ovat maapallon keuhkot, joita ilman emme voi elää. Vihreä luonto luovuttaa happea ja sitoo hiiltä.

HIILEN poltto on kuitenkin vapauttanut ilmakehään enemmän hiilidioksidia kuin mitä kasvit pystyvät käyttämään. Ilmakehän hiilidioksipitoisuus on noussut ja ilmasto on alkanut lämmetä. Osa hiilidioksidista on tullut tulivuorista, metsäpaloista, soista ja muualta luonnosta, mutta suurimman osan on tuottanut ihminen itse.

Ilmastonmuutos on syytä ottaa tosissaan, mutta se ei tarkoita sitä, että pitäisi ahdistua ja vaipua toivottomuuteen. Maailma ei tähän lopu, vaikka media ja osa poliitikoista niin pelkääkin. Pelkäämisen asemesta on ryhdyttävä töihin, jotta ilmastonmuutos saadaan aisoihin.

Meidän sukupolvemme on ehtinyt nähdä jo monta maailmanloppua ennen tätä. Muistan itse noottikriisin, jolloin sodan pelko ahdisti meitä pieniä koululaisiakin, vanhemmista puhumattakaan. Muistan Kuuban selkkauksen, jolloin maailma oli lähempänä ydinsotaa kuin kenties koskaan ennen sitä tai sen jälkeen.

Lukiossa puoli vuosisataa sitten kirjoitin aineen merien saastumisesta ja sanoin tietäväni, että kalastus meristä loppuu 1980-luvulla. Kun Harrisburgin ydinvoimala räjähti vuonna 1979, ryhdyimme porukalla vastustamaan ydinvoimaa, vieläpä hyvin perustein. Muistan öljykriisit, monet sodat ja nälänhädät, virukset ja kulkutaudit, joissa kaikissa on ollut mukana maailmanlopun pelko.

KAIKISTA näistä maailmanlopuista on jotenkin selvitty, ja arvelen, että tästäkin selvitään. Hiili ja öljy voidaan korvata uusiutuvalla energialla ja nykyajan turvallisella ydinvoimalla, koska niin on pakko tehdä.

Suomen omat keuhkot, metsät kasvavat ennätystahtia ja Suomessa on puuta enemmän kuin koskaan historian aikana. On syytä nähdä metsä puilta, sananmukaisesti. Ongelman ratkaisu ei ole omien metsiemme käytön vähentäminen vaan metsittämisen lisääminen muualla, kuten Intia ja Kiina jo tekevät.

Ilmasto lämpenee, mutta ihminen voi halutessaan lopettaa sen, minkä on aloittanutkin. Ratkaisu ei ole helppo, mutta mahdollinen se on.

Ne, jotka kulkevat ympäriinsä pelottelemalla maailmanlopulla ja lisäämässä ahdistusta yleensä lisäävät ongelmia. Paniikki ei koskaan ole johtanut mihinkään hyvään. On parempi tehdä ratkaisuja hitaaseenkin tahtiin kuin tehdä paniikissa vääriä päätöksiä. Vaikka ohjesääntö loppuisikin, on järjen käyttö sallittu.

 

 

 

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden entinen päätoimittaja, joka vaikuttaa YLE:n hallituksessa.

LAURI KONTRO


« Takaisin