2019-7-24 06:14:42

Minun Karjalassani ei ole rajoja

Minun Karjalassani ei ole rajoja

TOMI HÄRMÄ

Kolumni Karjala-lehdessä 11.7. 2019


LUIN Karjalaisten kesäjuhlien jälkeen MTV:n uutisointia viikonlopusta. Hämmennyin jutussa esitettyä määritelmää ja toimittajan näkökulmaa, että juhlat ovat evakkojen ja heidän jälkeläistensä yhteinen vuosittainen tapaaminen. Minun mielikuvassani Karjalaiset kesäjuhlat ovat aina olleet karjalaisen kulttuurin kunniaksi järjestetty kesäjuhla. Tapahtuma, jossa karjalainen kulttuuri näkyy ja tulee tutuksi aina kulloisellakin paikkakunnalla. Viikonloppu, jonka aikana kaikki karjalaisuudesta ja karjalaisesta kulttuurista kiinnostuneet tapaavat toisiaan ja tutustuvat uusiin ihmisiin. MTV Uutisten juttu antoi valitettavasti kuvan sisäänpäin kääntyneestä muistelutapahtumasta. En väheksy evakkojen kokemuksia enkä sitä, että esi-isämme ja -äitimme menettivät kotinsa. Mutta minusta karjalaisuus on jokaisella sydämessä, sitä ei voi rajata vain tietyille kokemusasiantuntijoille ja heidän jälkeläisilleen tai tietylle alueelle. Varsinkaan kun karjalainen kulttuuri ei ole koskaan ollut sidottu vain sodassa menetettyihin alueisiin. Nykyisen Suomen puolella olevissa kahdessa karjalaisessa maakunnassa karjalaisuus on arkipäiväistä elämää eikä museoitua evakkoperinnettä. Kaikkialla kuuluva murre on tietysti tunnusomainen piirre, mutta sen lisäksi karjalainen kulttuuri näkyy toreilla ja tapahtumissa ympäri vuoden sekä erilaisten yhdistysten, vaikkapa Marttojen toiminnassa. UNOHDAMME usein nykyiset rajan takana olevat karjalaisjuuriset ja karjalaisesta kulttuurista kiinnostuneet. Esimerkiksi Petroskoissa karjalaisuutta ylläpidetään upeasti edelleen. Viola Malmi toimi alueella karjalaisen kulttuurin airuena ja hänen kuolemansa jälkeen karjalainen kulttuuri esittävässä taiteessa on pysynyt edelleen hienosti voimissaan. Yhteistyötä petroskoilaisten kanssa lisännyt Karjalainen Nuorisoliitto luo ystävyyttä yli rajojen. Tänä keväänä Pääkaupungin Karjalaisten Nuorten Troppu-ryhmä oli esiintymässä Petroskoissa ja vastaavasti heidän Kulkuset-ryhmänsä oli mukana Kalenat-lasten ja nuorten kansantanssifestivaaleilla Lappeenrannassa. Kesäkuussa olimme Viipurissa vihkimässä Juho ja Maria Lallukan uutta hautamuistomerkkiä. Hankkeen toteuttivat yhdessä Pro Sorvali -yhdistys ja Pamaus Seura. Vihkimistilaisuudesta teki kuitenkin erityislaatuisen nykyviipurilaisten laaja osallistuminen ja aito kiitollisuus siitä mitä Juho ja Maria Lallukka ovat aikanaan tehneet Viipurin hyväksi. Vaikka kaupunkia asuttavat nyt uudet ihmiset, niin minulle tuli tunne, että kaupunkilaiset tuntevat ja arvostavat kaupungin historiaa sekä suomalaisten jälkeensä jättämää perintöä. YHTEISTYÖ Viipurin Linnan museon ja kaupungin arkkitehtien kanssa erilaisissa hankkeissa on ollut yhteistyöhaluista ja innostunutta. Monrepos’n puiston remontissakin pyritään kaikesta kritiikistä huolimatta kunnostamaan vanhaa kunnioittaen, nykypäivän asukkaiden tarpeet huomioiden. Vaikka näissä yhteistyöhankkeissa palautetaankin historiaa, tulee siitä samalla myös nyt kaupungissa asuville osa arkipäivää ja näin oma karjalainen historiamme yhdistyy osaksi uutta, joka sekin on joku päivä osa vuosisataista Viipurin kaupungin historiaa. Karjalainen kulttuuri on laaja aarreaitta ja yhteinen tehtävämme on pitää se elinvoimaisena ja uudistuvana, niin, että se saavuttaa nykysukupolvet. Tarvitaankin uudenlaista yhteistyötä erilaisten seurojen, liittojen ja maiden välillä. Uskon, että tällaisella kaikenlaiset rajat ylittävällä yhteistyöllä se on mahdollista! Kirjoittaja vapaa-ajallaan karjalaista kulttuuria edistävä konsultti ja markkinointiammattilainen

TOMI HÄRMÄ


« Takaisin