2019-8-7 08:40:34

Karjalaa ostamassa ja myymässä

Karjalaa ostamassa ja myymässä 

RISTO UIMONEN

Kolumni Karjala-lehdessä 25.7. 2019


OLISIKO Suomi voinut saada luovutetun Karjalan takaisin ostamalla sen Venäjältä sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli hajonnut vuoden 1991 lopussa? Vanha kysymys on palannut asiasta kiinnostuneiden huulille uusien tietojen valossa.

Kainuun Sanomat aiheutti kesällä 2005 äläkän, kun se kertoi, että Suomi oli pohtinut vakavissaan Karjalan ostamista ja oli jopa laskenut sille kaikessa hiljaisuudessa hintaa presidentti Mauno Koiviston toimeksiannosta 1991‒1992. Koivisto kiisti tiedon, eikä sille saatu vahvistusta virallisista suomalaislähteistä. Vaikutelmaksi jäi, että juttu oli ainakin osittain uutisankka.

Helsingin Sanomat julkaisi viime sunnuntaina uutta tietoa Karjalan palautuksesta käydystä keskustelusta tuolta ajalta. Entinen varaulkoministeri Andrej Fjodorov vahvisti lehdessä, että Venäjän johto oli pohtinut heinäkuussa 1991 Karjalan, Kuriilien, Kaliningradin ja eräiden muiden alueiden myymistä valtion armottomassa rahapulassa.

Fjodorovin mukaan myyntiaikeista ei kuitenkaan kerrottu virallisesti Suomelle. Asiakirjoja saivat Moskovassakin nähtäväkseen vain kesäkuussa 1991 Venäjän presidentiksi valittu Jeltsin, hänen neuvonantajansa Gennadi Burbulis sekä ulkoministeri Andrei Kosyrev. Fjodorov totesi kuitenkin HS:ssa, että hän oli käynyt Suomessa syksyllä 1991 ja oli ”varmaan” puhunut asiasta suomalaisille.

TUO VOI selittää osaltaan sitä, miksi Suomessa oli ryhdytty laskemaan suuren salamyhkäisyyden suojissa arviohintaa Karjalan ostolle ja siitä aiheutuville seurauksille. Suomi oli ilmeisesti saanut kuulla epävirallisesti, että Karjala voisi olla ostettavissa. Neuvottelemalla sitä ei ollut saatu. Sen oli presidentti Urho Kekkonen joutunut karvaasti toteamaan virkakaudellaan.

Kainuun Sanomien mukaan Karjalan osto olisi maksanut 64 miljardia markkaa. Alueen kunnostus olisi niellyt 350 miljardia markkaa lisää. Koko hintalappu Suomelle olisi ollut nykyrahassa noin 100 miljardia euroa ‒ enemmän kuin vuoden 1991 bruttokansantuote. Se oli auttamattomasti liikaa laman rampauttamalle Suomelle.

Poliittiset syyt nousivat myös esteeksi Karjalan takaisin saamiselle, kuten Jukka Seppinen kertoo uudessa kirjassaan Kun presidentti Koivisto esti Karjalan palauttamisen.

NEUVOSTOLIITON kommunistinen puolue esitti Seppisen mukaan jo vuonna 1990 Suomelle ajatuksen Karjalan palauttamisesta. Koivisto, ulkoministeri Paavo Väyrynen ja ulkoministeriön korkea johto eivät kuitenkaan lämmenneet ajatukselle. Koivisto piti tiukasti kiinni siitä, että kun Karjalan menetys oli kirjattu rauhansopimuksiin, asia oli loppuun käsitelty.

Seppisen argumentaatio johtaa helposti päätelmään, että Karjala olisi saatu takaisin, jos tilaisuus olisi vain haluttu käyttää hyväksi. Sisäpoliittinen asetelma itänaapurissa oli kuitenkin valtataistelun takia niin sekasortoinen 1990‒92, että Kremlistä tuskin olisi löytynyt poliittista johtajaa, joka olisi voinut tehdä päätöksen Karjalan palauttamisesta tai myymisestä Suomelle ja olisi saanut sille virallisen hyväksynnän.

Karjalan palautus olisi aiheuttanut kovia paineita ketjureaktioon Venäjän muillakin rajoilla, ja se oli maan johtajille liian suuri riski. Fjodorovin mukaan Kremlin johto pelkäsi tuolloin jopa karjalaisväestön kansannousun mahdollisuutta.

Suomessa pelättiin taas Karjalan venäläisväestöön liittynyttä riskiä. Miten se olisi suhtautunut rajan siirtoon? Kenelle Suomen puolelle siirtyneet venäläiset olisivat olleet lojaaleja ja miten he olisivat elättäneet itsensä Suomessa?

Uudet tiedot Karjalan palautuksesta saavat aivonystyröihin eloa, mutta lopullista totuutta Karjalan

osto- ja myyntimysteeristä ei niidenkään perusteella saada.

Kirjoittaja on espoolainen tietokirjailija.


Risto Uimonen


« Takaisin