2019-9-4 07:06:05

Uuden edessä

Uuden edessä

OUTI MULARI

Kolumni Karjala-lehdessä 22.8. 2019 

ELOKUUN kahdeksas päivä alkoi perheessämme uusi elämänvaihe. Aamuisin ei enää ajeta meitä kymmenen vuoden ajan palvelleen päiväkodin pihaan, sillä kuopuksemme aloitti koulutien. Pienen tytön pitäisi yhdessä yössä kasvaa isoksi, äidin pitäisi kasvaa ymmärtämään, että hänelläkin on nyt oma paikkansa, uusi työ, jonne äidin tuntosarvet eivät aina yletä.

Esikoinen puolestaan siirtyi yläkouluun, isojen maailmaan. Jo ensimmäisillä opotunneilla on puhuttu valinnaisaineista ja sivuttu jatko-opintoja. Käyty läpi koeviikkojen systeemiä, jaksojärjestelmää ja sitä, että vastuu on nyt oppilaalla itsellään. Selasin mielenkiinnosta esikoisen matematiikankirjaa ja huokaisin. Vaikka omassa yläasteen päättötodistuksessa matikan rivillä komeili kymppi, näytti pelottavasti siltä, että joulun jälkeen en osaisi enää läksyissä auttaa.

MINUN vauvani! Milloin heistä kasvoi noin isoja! Nyt seitsenvuotiaalla on elämässään uusi idoli, Elina-ope, joka tietää kaikesta kaiken. Kolmetoistavuotiaalla on jo mielessä vaihto-oppilaaksi lähteminen ja hetkittäin äiti, joka ”ei tiedä mistään mitään”.

Alkavan syksyn siivousinnossa – ja ehkä myös pienessä muisteluhalun haikeudessa – siivosin varastolaatikoita ja käsiini osui tyttöjen vauvamuistojen laatikot. Esikoisen ristiäiskorteista silmiini osui Aale Tynnin runo, jonka loppu tiivistää kaiken vanhemmuudessa tavoiteltavan: ”Olen vain suojeleva syli, kasva kauas äitis yli.”

Lause herkisti kaikessa totuudessaan. Äitinä haluaisi olla aina idoli, tärkein ihminen, suojella lapsiaan kaikelta pahalta, mutta aina se ei ole mahdollista. Lienee pelkästään hyvä ja tavoiteltava asia, että seuraavasta sukupolvesta kasvaa edellistä fiksumpi, osaavampi ja avarakatseisempi.

ON osattava antaa opit elämään ja sen jälkeen vaan toivottava, että he kaikesta saamastaan tiedosta osaisivat tehdä ne viisaat valinnat. Samat opit toimisivat myös järjestömaailmassa. On luotettava, että uudet toimijat luovat ja kasvattavat uudenlaista toimintaa, ja vaikka heidän valintansa olisivat erilaisia, se ei tee niistä yhtään huonompia.

Esikoiseni on jo pituudessaan kasvanut äitinsä yli ja toivon molempien tyttärieni kasvavan yli myös henkisellä puolella. Siis joka kerta, kun teini pyöräyttää silmiään todeten ”no sinä olet liian vanha tajuamaan tätä” tai aina, kun itse ajattelen, että olen liian vanha tajuamaan jotain jälkikasvuni ajatuksia, voin taputtaa itseäni selkään vanhempana onnistumisesta. He vaan ovat kasvaneet kauas äitinsä yli.

 

Kirjoittaja on K-kauppias, kahden lapsen äiti ja Karjalaisen Nuorisoliiton puheenjohtaja, joka innostuu kulttuurista ja kansallispukuaktivismista.


Outi Mulari


« Takaisin