2019-9-11 07:30:05

Siperia opettaa

Siperia opettaa

LAURI KONTRO

Kolumni Karjala-lehdessä 5.9. 2019 

Olen käynyt Venäjällä lukuisia kertoja, mutta silti tämä jättiläismaa on arvoitus. Venäjä levittäytyy yhdellätoista aikavyöhykkeellään kahteen maanosaan, Eurooppaan ja Aasiaan. Maa ulottuu Suomenlahden rannalta Tyynelle valtamerelle ja Jäämereltä Mustallemerelle. Venäjä on ylivoimaisesti maailman suurin maa.

Vaikka olemme rajanaapureita, emme tunne Venäjää. Harvat meillä osaavat myöskään venäjän kieltä. Venäjä on suuri tuntematon.  

Jotta jotain oppisin, päätin lähteä katsomaan Venäjää ruohonjuuritasolta. Matkustin toisen suomalaisen kanssa junalla Helsingistä ensin Moskovaan, sitten Jekaterinburgiin, Novosibirskiin ja sieltä Baikalin rannalle Irkutskiin. Irkutskista jatkoimme Burjatian pääkaupungin Ulan Uden kautta Mongoliaan ja sieltä Kiinaan. Oleskelut Siperian suurkaupungeissa olivat antoisia.

KIRJASSAAN Venäjän idea Mauno Koivisto jakaa maailman maat tasankovaltoihin ja merivaltoihin. Venäjä on tasankojen maa. Sen ikuinen pyrkimys on levittäytyä meren rantaan, tasangolla se tuntee itsensä epävarmaksi. Niin tsaarit, bolsevikit kuin Putininkin ovat aina vartioineet tietä merelle. Tätä symboloi Moskovassa Pietari Suuren jättiläismäinen patsas. Venäjän uudistaja katsoo Moskova-joella laivan kannelta länteen. 

Kapitalistinen nyky-Venäjä on kaksijakoinen. Toisaalla ovat ökyrikkaat oligarkit, Moskovan miljardöörit. Toisaalla on köyhä kansa, maaseudun asukkaat, siirtotyöläiset ja esikaupunkien alaluokka. Keskiluokka, kaikkien yhteiskuntien vakauttava ja koossapitävä voima, on pienempi kuin lännessä, ja tuntee tyytymättömyyttä. 

PUTININ ajan alku oli menestys. Jeltsinin kauden sotkuisesta ajasta päästiin normaaliimpaan elämään. Palkat alettiin maksaa ajallaan, talous kasvoi ja kauppoihin tuli tavaraa. Moskovan ja Pietarin bisneskadut täyttyivät ulkomaisia tuotteita tarjoavista erikoisliikkeistä. Tavalliset venäläiset voivat matkustaa ulkomaille, asia, jonka merkitystä ei voi aliarvioida.

Nyt talous kuitenkin tökkii. Eläkeuudistus, joka oli pakko tehdä, herättää tunteita.  Kun Venäjä valtasi Krimin ja ryhtyi sotimaan Ukrainassa, asetti länsi tukun talouspakotteita. Pakotteet ovat heikentäneet taloutta, mutta ne eivät ole ainoa syy talousvaikeuksiin. 

Entä mitä siperialaiset tietävät Suomesta? Useimmat tiesivät, että Suomessa pelataan jääkiekkoa. Suomen voitto Venäjästä ei ollut jäänyt huomaamatta. Opettaja Burjatiasta ihmetteli Suomen hyvää koululaitosta. Jotkut tiesivät äitiyspakkauksen, jotkut toiset sen, että Suomi on maailman onnellisin maa.

Aika monelle Suomi oli kuitenkin vain nimi, paikka ”jossakin Euroopassa, Pietarin takamailla”. Jotkut sijoittivat Suomen Keski-Eurooppaan, Saksan naapuriin.

Ei sitä tarvitse ihmetellä. Tiedämmekö me jotakin Irkutskista? Että se on Helsingin kokoinen kaupunki, yliopistokaupunki ja Venäjän sisällissodan yksi ratkaisupaikka. Emme. Ei siis ihme, että mies Siperiassa ei välttämättä tiedä, missä Suomi on. Siperialaiselle riittää, että tietää Pietarin.

ENTÄ matkustaminen Venäjällä, onko se vaikeaa vai helppoa? Helppoa se on, jos viitsii nähdä vähän vaivaa.

Venäjän kaupungeissa toimivat monet asiat samoin kuin Suomessa. Hotellin voi varata verkosta. Ostokset maksetaan pankkikortilla. Pankkiautomaatilla voi asiointikieleksi valita vaikkapa suomen. Venäjä on siirtynyt sähköisen maksamisen aikaan ripeästi.

Siperia opettaa kulkijaa. Siperian lakeus on suuri. Venäjä ei ole vain eurooppalainen maa, se on myös ja ennen kaikkea aasialainen maa. Vaikka Neuvostoliitto hajosi, Venäjä on edelleen laaja ja leveä.

Bismarck totesi aikoinaan: Venäjä ei ole koskaan niin heikko tai niin vahva kuin miltä se näyttää. 

Juuri sellaiselta se näyttää.

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden entinen päätoimittaja, joka vaikuttaa YLE:n hallituksessa.

Lauri Kontro


« Takaisin