2019-9-18 11:20:59

Sotasaalisnäyttely Viipurissa elokuussa 1942

Sotasaalisnäyttely Viipurissa elokuussa 1942

ANNA KORTELAINEN

kirjailija

Kolumni Karjala-lehdessä 12.9. 2019 

LOPPUVUONNA 1941 Helsingin Messuhallissa avattiin kaksi peräkkäistä, jättikokoista sotasaalisnäyttelyä. Jatkosotaa oli käyty voitokkaana hyökkäyssotana ja sotasaalista oli kerätty ja talletettu. Sotamuseo rekrytoi saaliin kerääjiä sekä näyttelytiimin, joiden työn tuloksena syntyi kassamagneettimainen näyttelykaksikko. Se sai yhteensä peräti 300 000 kävijää. Esillä oli Kannakselta ja Laatokan Karjalasta tuotua puna-armeijan kalustoa. Skaala oli laaja, sillä se ulottui raskaasta kalustosta aina kaatuneilta sotilailta otettuihin esineisiin ja perhevalokuviin asti.

SOTAMUSEO laati näyttelystä suppean koosteen, jonka saattoi lastata junaan tai kuorma-autoon ja lähettää kiertueelle. Messuhallin esineistön kaksoiskappaleista toteutettiin näyttely, joka kiersi Suomea vuosina 1941‒1943. 

Näyttelypaikkoina olivat Tampereen Työväentalon konserttisali, Oulun Seurahuone, Hämeenlinnan Palokunnantalo, Kuopion Lottahovi, Kokkolan Vartiolinna, Vaasan kaupungintalo sekä Rovaniemellä ja Turussa suojeluskunnan maneesi. Lisäksi näyttely kävi Lappeenrannassa, Porissa, Jyväskylässä, Lahdessa ja Joensuussa.

Ruotsia varten suunniteltu näyttely Finlands kamp för tro, hem och fosterland avattiin 25.9.1942 Tukholman Östermalmilla, Ostermanin marmorihalleissa Birger Jarlsgatanilla. Näyttely ei ollut Messuhallin näyttelyn tapainen spektaakkeli, sillä se koostui lähinnä kuvamateriaalista, kartoista ja taulukoista. Näyttely kiersi Uppsalassa, Göteborgissa, Helsingborgissa, Malmössä, Karlskronassa ja Jönköpingissä.

Toki sotasaalisnäyttelyn yksi versio saapui myös Viipuriin. Avajaiset pidettiin Viipurin linnassa 14. elokuuta 1942. Avajaisissa kierteli puolustusvoimien valokuvaaja. Kuvista päätellen tilaisuuden tunnelma oli varsin vakava. Sen sijaan Helsingin avajaiskuvissa näyttelykomissaari Reino ”Palle” Palmrothin opastama presidentti Ryti oli ajoittain hymyillytkin näkemälleen: ainakin rintamalta tuotu neuvostoliittolainen propaganda-aineisto näytti häntä huvittavan.

MUTTA Viipurissa tilanne oli toinen. Valtionjohdon sijasta avajaisväki koostui enimmäkseen upseereista ja sotilaista, mutta paikalla oli myös jokunen lotta sekä kypsässä iässä olevia siviilejä. 

Univormuasuinen kaupunginjohtaja Arno Tuurna piti avajaispuheen taustanaan Stalinia esittävä julistelakana, jota kiersivät muiden neuvostojohtajien muotokuvat. Oletettavasti osa näyttelymateriaalista oli löytynyt nimenomaan Viipurista, jälkenä välirauhanajan tapahtumista ja asukkaista kaupungissa. Avajaisvieraille esiteltiin asejärjestelmiä ja selostettiin, mistä venäjänkielisissä opastus- ja propagandajulisteissa oli kyse. Vieraat kuuntelivat hievahtamatta, harva edes huomasi katsoa kameraan. Viipurin linnassa puna-armeijan omaisuuden katseleminen oli aivan toista kuin Helsingin Töölössä, sillä Viipuri oli sentään ollut yli vuoden ajan Neuvostoliiton hallussa.

Aseiden vieressä näkyy kyltti johon on painettu teksti ”Huom. ei saa koskea!”. Seinällä puolestaan vedotaan näyttelykävijöihin: ”Tämän näyttelyn esineistö on Sotamuseon kokoelmista. Sotamuseo on sotilaittemme tekojen pysyvä muistomerkki. Kartuttakaa lahjoituksillanne sen kokoelmia.” Näyttelytila on somistettu kukkakimpuilla ja nuorilla kuusipuilla.

VIIPURIN linna oli sisällissodasta lähtien ollut Suomen puolustusvoimien hallussa, joten sen käyttäminen näyttelytilana oli jotakin aivan uutta. Kukaan avajaisvieraista ei tietenkään voinut vielä aavistaa, että neuvostoviranomaiset avaisivat samoissa tiloissa Viipurin kotiseutumuseon ensimmäisen näyttelyn vuonna 1970. 

ANNA KORTELAINEN


« Takaisin