2019-9-25 09:55:13

Miten käy karjalaisten?

Miten käy karjalaisten?
JANI KARHU

Tutkija, Itä-Suomen yliopisto

Kolumni Karjala-lehdessä 19.9. 2019 


Helsingin Sanomat kirjoitti elokuussa näyttävästi Kainuun nälkämaasta ja syntyvyyden laskusta. Maakunnassa syntyi vuonna 2018 vain 490 lasta ja muuttoliike on tappiollista. Kainuun kurjuutta ja köyhyyttä on käyty etelän vauraiden toimesta ihmettelemässä jo 1800-luvun lopulta saakka, mutta ei kovin paljon paremmin mene muuallakaan. Kainuun syntyvyyden suhteellinen lasku on viimeisen 30 vuoden aikana ollut noin 58 %, Etelä-Karjalassa sama luku on noin 45 % ja Pohjois-Karjalassa 44 %. 

Ei tarvitse olla kummoinenkaan matemaatikko havaitakseen, että suhdanteen jatkuessa entisellään ei näillä seuduilla tarvitse paljon tulevaisuudesta huolehtia, sitä ei nimittäin ole. Tilastokeskuksen mukaan Pohjois-Karjalassa väki väheni viime vuonna 746 hengellä ja Etelä-Karjalassa 1109 hengellä. Samaan aikaan jäljelle jäävät asettuvat yhä enemmän keskuksiin, Joensuuhun ja Lappeenrantaan. 

Karjaloiden asukkaat vähenevät ja urbanisoituvat. Urbanisoituminen onkin maailmanlaajuinen megatrendi, ja se koskettaa vahvasti meitäkin. 

Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2018 Etelä-Karjalan vauvoista 82 % syntyi joko Lappeenrannassa tai Imatralla. Pohjois-Karjalassa väestömäärät laskevat kaikkialla muualla paitsi Joensuussa ja naapurikunta Kontiolahdella. 

Joensuu ja Lappeenranta ovat kansainvälisiä opiskelu, teollisuus- ja innovaatiokeskuksia. Yliopistopaikkakunnilla asukkaiden vaihtuvuus on suhteellisesti suurta. Itä-Suomen yliopiston opiskelijoista vain kolmannes tulee omista maakunnista ja vielä useampi lähtee valmistuttuaan muualle. 

En kuitenkaan olisi kovinkaan huolissani maakuntien keskuksista, niissä tehdään investointeja tulevaisuuteen. Kuten Kainuussakin, vielä löytyy nuoria perheitä, jotka eivät ruuhkasuomeen halua ja uskovat tulevaisuuteen myös täällä päin. 

Karjalaisuuden osalta tulevaisuus on kuitenkin väistämättä hiukan erilainen. Syntyperäisiä maakuntalaisia tulee olemaan yhä vähemmän ja junan tuomien suhteellinen osuus kasvaa. Karjaloiden kaupungit ovat yhä enemmän hämäläisiä, varsinaissuomalaisia ja niin edelleen. Kulttuuri kehittyy kaupunkilaisemmaksi, muuttaa muotoaan ja ilmettään. Niin meillä kuin muualla.  

Kaupunkien läheinen maaseutu sinnittelee, sillä suomalaisten intohimo asua suhteellisen väljästi ja luonnonläheisesti tulee uhmaamaan yhdyskuntarakenteen tiivistämispyrkimyksiä vielä pitkään. Huonoimmassa asemassa ovat ne maaseutualueet joille kaupunkien vaikutusalue ei tarpeeksi vahvana yllä. 

Rääkkylä ja Ilomantsi ovat tällä vuosituhannella menettäneet kolmanneksen asukkaistaan, Savitaipale vajaan neljänneksen.  Viime vuonna syntyi kuusi (6) uutta rääkkyläläistä ja 12 savitaipalelaista. Ei tarvitse mennä Kainuuseen asti ihmettelemään syntyvyyslukemia. Tällainen syntyvyys vaikuttaa yhteisöön ja yhdyskuntaan monella tasolla, tulevaisuuden kannalta huonoin on negatiivisen kehityksen oravanpyörä. Ilman ihmisiä ei ole palveluita ja ilman palveluita ei ole ihmisiä. 

Tämän kaiken yllä on vielä tarve vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin. Yhtenä keinona on nostettu esiin syntyvyyden rajoittaminen. Karjalaisen maaseudun osalta keino olisi harvinaisen tehokas, sillä tavoitteen 100 % täyttyminen on monessa kylässä jo saavutettu ja useissa kunnissa enää muutaman vuoden päässä. 

Sen jälkeen voidaankin ryhtyä miettimään millaisia uusia turismi- ja muuttoliikemarkkinointimahdollisuuksia tyhjät pihat ja autiot talot tarjoavat. Sitä on harjoiteltu ainakin Pohjois-Karjalassa jo 1960-luvulta lähtien. 

JANI KARHU


« Takaisin