2019-10-16 07:15:03

Kortilla Viipurin ja vähän muualle

Kortilla Viipurin ja vähän muualle

RISTO NIHTILÄ

Kolumni Karjala-lehdessä 10.10. 2019 

LUOVUTETULLA alueella, Tehtaankadun ja Neitsytpolun kulmassa Helsingissä syntyneenä olen aikuisenakin ollut kiinnostunut kansainvälisistä asioista. Syntymäpaikkani tontti luovutettiin myöhemmin Neuvostoliiton Helsingin suurlähetystön tarpeisiin. Isäni kävi Neuvostoliitossa pariin kertaan ilman passia ja viisumia. Myöhemmillä matkoillaan hän tarvitsi kyllä näitäkin asiakirjoja.

Omat matkani itärajan taakse olen useimmiten tehnyt ryhmäviisumia käyttäen, kunnes keksittiin, että laivalla tehdyillä matkoilla asiakirjaksi riittää Suomen passi määrätyin edellytyksin.  Maitse matkustaminen oli kuitenkin hitaista rajamuodollisuuksista huolimatta vesiteitä nopeampaa.

Linja-autoilla ensin omilla välineillä ja perillä usein vierailla kulkuneuvoilla matkustaen pääsin tutustumaan noihin nykyisin lähialueiksi kutsuttuihin paikkoihin. Rajanylityspaikkoina olivat Vaalimaa, Nuijamaa ja Värtsilä. Marinmaalla, Moskovassa ja Leningradissa, myöhemmin Pietarissa kävin useimmin junalla. Tutuiksi ovat tulleet Tolstoi, Repin, Sibelius ja nyt Allegro. Kohdemaakin on muuttanut nimeään Neuvostoliitosta Venäjäksi.

VIIPURIKORTTI ideoitiin vuonna 1991 alkujaan parin vuoden ajaksi. Suomalaisten ja joidenkin muidenkin oli mahdollista ostaa edullinen pääsylippu, jolla itärajan ylitys kävi kuin tyhjää vaan. Passi ja kortti kelpasivat muutaman päivän matkaan ja oleskeluun Viipurin ja lähipaikkakuntien alueilla. Jotkut uskalikot käyttivät kortin suomaa vapautta käymällä jopa Mustanmeren rannoilla. Sitten kortti kallistui eikä taas kelvannutkaan. Kunnes sitten taas kelpasikin vuoteen 2000.

Kortin vaiheista ja käytöstä on kokemuksia ja muistoja monella sadalla tuhannella. Kortti teki Viipurissa käynnin helpoksi niin linja-autolla kuin omalla autolla. Sitä päätettiin joskus Lappeenrannastakin käväistä Viipurissa lounaalla tai kahvilla. Jäätiin yökylään hotelliin tai perhemajoitukseen.

Viipuri oli tuohon aikaan hyvin toisenlainen kuin nyt. Ahkerana reissaajana tulin jo joidenkin rajaviranomaisten kanssa tuttavaksi. Joidenkin tuliaisten kanssa oli päiväkävijöillä tiettyjä velvoitteita. Ostetuista alkoholijuomista piti olla kuitti. Juomia sai ja kuitteja kirjoitettiin auliisti Viipurin puistoissa. Turhautunut tullivirkailijakin kysyi Nuijamaalla, että minkälaisia kuitteja siellä rajan takana tänään kirjoitettiin.

KATEUSKO lie vienyt suositun Viipurikortti -pelin historiaan. Joku oli tyytymätön rahojen jakoon. Jotkut olisivat halunneet korttien toimivan myös idästä länteen matkustavilla. Korttien myötä matkustaminen vaikeutui viisumien hankinnan ja kalleuden myötä. Rajan pinnassa monikertaviisumit mahdollistavat edelleen pikakäynnit ja tankkaamiset. Muuten matkustaminen itään vaatii pitkäjänteisyyttä matkasuunnitelmiin.

Nyt on sitten viisumikäytäntö taas muuttumassa. Venäläisille Suomen viisumin saanti tulee haastavammaksi. Suomalaisille tarjotaan maksutonta nettiviisumia lyhytaikaiseen käyttöön rajatulle alueelle Pietarin ja Viipurin seudulle.

Junamatkoille sähköinen viisumi ei kuitenkaan kelpaa vielä. Venäjän junassa passit ja viisumit tarkastetaan edelleen junan seisoessa Vainikkalassa tai Viipurissa. Allegro-junassa tarkastukset tapahtuvat junan kulkiessa, mutta laitteiden puute ja kansainväliset määräykset estävät sähköisten viisumien käytön. Suuri kultaryntäys itään jää vielä odottamaan.

 

Kirjoittaja on eläköitynyt hyvinkääläinen opettaja, joka harrastaa muun muassa matkustelua.


RISTO NIHTILÄ


« Takaisin