2020-1-22 07:46:04

Minun Karjalani

Minun Karjalani

OUTI ÖRN

Kolumni Karjala-lehdessä 16.1. 2020


OLEN muutaman vuoden ajan toiminut aktiivisesti erilaisissa Lohjan Karjalaseuran ja Karjalan Liiton kuvioissa, mutta myös omatoimisesti tutkinut Karjalaan liittyviä asioita. Liiton kuvioissa, mutta myös omatoimisesti tutkinut Karjalaan liittyviä asioita. Useampikin henkilö on ihmetellyt, että mistä tällainen ”höyrähtäminen” Karjalaan johtuu. Se on saanut minut itsenikin pohtimaan asiaa. Olkoon tämä näin uutena kolumnistina esittelypuheenvuoroni minun Karjalastani.

Onko minun Karjalani Pohjois-Karjala, jossa olen syntynyt ja viettänyt elämäni ensimmäiset lähes kolmekymmentä vuotta? Isän ja äidin juuret Kiteen, Tohmajärven ja Pyhäselän alueilla. Oma kotipaikkani Kiteellä kolmen kilometrin päässä rajasta niin, että pimeinä talvi-iltoina maisemaa valaisivat Ruskealan valot. Itsellä lapsuuden muistoissa pienen maaseutukylän ja ison suvun yhteisöllisyys karjalaisine perinteineen. Hiljalleen heräävä kiinnostus karjalaisuuteen johti lukioiässä Karjalan kielen kursseihin ja yliopistossa Suomen historian opintoihin. Omissa opiskeluaikojen tutkimuksissa olivat läsnä rajan merkitys ja alueluovutusten vaikutukset. Juuret ovat vahvasti Pohjois-Karjalassa, mutta se ei kuitenkaan ole minun Karjalani.

ONKO minun Karjalani Etelä-Karjala, jossa asuin ja työskentelin viimeisen vajaan vuoden ajan. Kymmenen Uudellamaalla vietetyn vuoden jälkeen koin taas aitoa karjalaista elämäntyyliä. Siinä eteläkarjalaisessa puheenparressa riitti ihasteltavaa. Vieraanvaraisuus sekä ystävällisyys uutta tulokasta kohtaan ihmetyttivät kerta toisensa jälkeen. Ihmiset kutsuivat koteihinsa ja pojalle oli tarjolla lapsenlikkoja runsain mitoin.

Työssäni Rautjärven kunnassa sain todeta karjalaisen luonnon kauneuden ja monimuotoisuuden. Jylhä Haukkavuori, johon on isketty vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhan rajamerkki todentamaan Ruotsin ja Venäjän eroa toisistaan. Toisaalla nyt vielä kahlittu, mutta muutaman vuoden kuluttua vapaana virtaava Hiitolanjoki – Laatokan lohen ja taimenen joki. Etelä-Karjala jää pysyvästi sydämeeni, mutta sekään ei ole minun Karjalani.

Onko minun Karjalani rajan taakse jäänyt Karjala, jossa olen matkustellut paljon ja jonne tunnen jonkinlaista erityistä kaipuuta, vaikka siellä ei ole mitään minun menettämääni? Ukkini menetti. Siellä on kotipaikka Uukuniemen Kalattoman kylässä Pyhäjärven rannalla. Näkyy Suomen puolelle kuin korostaen sitä tosiasiaa, että kuuluu rajan toiselle puolelle. Useat mieleenpainuvat matkat Sortavalaan, Viipuriin ja Käkisalmeen. Historian tutkimista kirjoista ja paikan päällä.

Paljon kuitenkin vielä myös itselle tutkimatonta ja tutustuttavaa. Kiinnostus tuota aluetta ja sen kulttuuria kohtaan tuntuu loputtomalta, mutta rajan taakse jäänyt Karjala ei ole minun Karjalani.

MINUN Karjalani on äidin kanssa lapsena paistetut piirakat, maisemien tähyily Lumivaaran kirkon tornista kesäretkellä ja oman poikani rotinat Inkoossa. Minun Karjalani on aiheeseen liittyvä järjestötoiminta muiden samanhenkisten kanssa ja karjalaisen anopin vieraanvaraisuuden aiheuttama ylensyönti. Minun Karjalani on ukin kotipaikalta rajan takaa tuotu talon porraskivi, itku silmässä laulettu Evakon laulu sekä sininen kesäyö Viipurissa. Näissä kaikissa hetkissä olen kokenut Karjalan ja karjalaisuuden.

Minun Karjalani on omia ja edeltävien sukupolvien muistoja, loputonta kiinnostusta ja tunnetta. Minun Karjalani on intohimo, jolla ei ole maantieteellistä sijaintia. Se on menneisyyttä, mutta ennen kaikkea myös tulevaisuutta. Minun Karjalani on mielentila.

Pohjois-Karjalan Kiteellä syntynyt kirjoittaja on Lohjan Karjalaseuran viestintävastaava.

OUTI ÖRN


« Takaisin