2020-1-29 09:57:00

Suomi ei ole vain Helsinki

Suomi ei ole vain Helsinki

LAURI KONTRO

Kolumni Karjala-lehdessä 23.1. 2020

SUOMI on yksi Euroopan maaseutumaisimmista maista. Meillä on paljon tilaa, luonnonvaroja, metsiä, järviä, saaristoa ja merten rantoja. Vain väkeä on vähän. Viisi miljoonaa suomalaista kansoittaa saman kokoista aluetta kuin yli 80 miljoonaa saksalaista.

Tiukkaa ei siis tee. Jos maa jaettaisiin tasan kaikkien suomalaisten kesken, jokainen, lapset ja vanhukset mukaan lukien, saisi lähes viisi hehtaaria maata. Luulisi, että ainakaan ahtaus ei ole Suomen ongelma.

Niinhän sitä luulisi. Kuitenkin meillä on saatu aikaan muutamassa kaupungissa jopa tonttipula. Tunnetuin näistä on Helsinki, jossa rakentaminen pyritään nykyisin keskittämään pääkaupungin vanhan keskustan liepeille kapealle niemenkärjelle. Tonttimaata vallataan lisää täyttämällä merta. Tämä on tietenkin kallista ja niinpä Helsingissä onkin Euroopan lähes kalleimmat asunnot. 

Helena Petäistö, tunnettu suomalainen EU-toimittaja, on useaan otteeseen ihmetellyt suomalaisten tapaa rakentaa ”metropolia” ja väheksyä omaa maaseutuaan. Petäistön mukaan missään muussa maassa kuin Suomessa ei ole samaa vastakkainasettelua kaupungin ja maaseudun välillä kuin Suomessa. Ranskassa kaikki puolueet ovat agraaripuolueita, Petäistö kirjoitti äskettäin twitterissä. Kaikki ranskalaiset ovat hyvin ylpeitä maaseudustaan, sen maisemasta, kotimaisesta ruuasta ja maaseudun kulttuurista. Maaseutu muualla Euroopassa on rikkaus, ei ongelma.

JA KUITENKIN Euroopan viimeiset luontoreservit ovat Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Maaseudulla on edelleen paitsi villiä luontoa, asutusta, pieniä kaupunkeja ja kirkonkyliä, myös toimiva yhdyskuntarakenne, tiet, koulut ja sairaalat. Luonto on puhdas. Teollisesta tuotannosta suurin osa tulee maakunnista. Tehtaat, kaivokset, ydinvoimalat ja raaka-ainevarat ovat maalla.

Pääkaupunki on tärkeä, mutta se on hallintokaupunki. Sillä on tärkeä rooli myös opetuksessa, tieteessä ja kulttuurissa. Helsinki ei kuitenkaan voi elää ilman maakuntia, eivätkä maakunnat ilman pääkaupunkia.

Suomessa kaupunkien ja maaseudun poliittisella vastakkainasettelulla on pitkät perinteet. Aikoinaan sosialidemokraatit ja maalaisliitto kävivät poliittista taistelua maan johtajuudesta, ja siinä taistelussa pelivälineenä oli usein ruuan hinta. Hassua sinänsä, sillä molemmat puolueet olivat alkujaan maaseutupuolueita. Nykyisin tämä vanhojen puolueiden tappelu ruuasta on loppunut. 

Maaseutuvastaisuus sen sijaan elää ja voi hyvin vihreiden kaupunkisiiven keskuudessa.

Euroopassa on syntynyt käsite ”alueiden kapina”, jolla tarkoitetaan poliittista ristiriitaa pääkaupungin ja sen eliitin sekä muun maan välillä. Maakunnissa koetaan, että rahat, valta ja päätösvalta valuvat entistä enemmän metropoleihin ja niiden taloudelliselle ja poliittiselle eliitille.  Pääkaupunkikeskeinen media osaltaan levittää käsitystä siitä, että maaseutu on merkityksetön.

SUOMESSAKIN on nähty, miten itsetietoinen Helsinki on jatkuvassa kahnauksessa maakuntien kanssa. Helsinki haluaa haukata entistä suuremman palasen kakusta, ja maakunnissa luonnollisesti tunnetaan vahvaa epäilyä Helsingin herrojen aikeita kohtaan.

Kun Suomi on sellainen kuin on, iso ja harvaan asuttu, olisi viisasta pitää maan aluekehitys tasapainossa. Tämä edellyttäisi sitä, että talouskasvu jatkuisi myös maakunnissa. Jos niin tapahtuu, se luultavasti näkyy myös poliittisessa elämässä tasaantumisena. Jos niin ei käy, vaan hedelmistä nautitaan vain pääkaupungissa, tuloksena on protestiliikkeiden vahvistuminen.

Kaikki tämä on tietysti arvailua. Politiikassa monet asiat tapahtuvat odottamatta. Ja kun odottamatonta tapahtuu, on varminta ennustaa, että lisää odottamatonta on odotettavissa. Maakuntien kapinakin voi syntyä odottamatta.

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden entinen päätoimittaja, joka vaikuttaa YLE:n hallituksessa.


LAURI KONTRO


« Takaisin