2020-3-4 09:51:00

Muisteloita - kaveria ei jätetä

Muisteloita - kaveria ei jätetä

RIITTA UOSUKAINEN

Kolumni Karjala-lehdessä 27.2. 2020


SYYSKUUSSA 1996 Hotelli Tornissa oli mielenkiintoinen seremonia: Tornin Ritarit valitsivat ensimmäistä kertaa naisen Tornin ritariksi. Sain tämän kunnian. Siirryin tilaisuudesta Toivo-mieheni kanssa WSOY:n tiloihin kirjani Liehuvan liekinvarren julkaisutilaisuuteen.

Yllätys oli valtaisa. Bulevardi parveili toimittajia, tilat olivat täydet, kamerat surrasivat. Vaatimaton kirje- ja puhekokoelma oli saanut huikean huomion: suurin ihme oli eroottissävyinen kirje omalle puolisolle!

Tapahtuma sai aikaan uuden vaiheen pitkään jatkuneessa tarinassamme. Kyseessä oli ”pulpettirakkaus”, avioituminen, opiskelu ja kummankin valmistuminen tahoillaan. Asuinpaikkoja olivat Imatra ja Helsinki.

Menestys työelämässä oli ilmeinen, Topin upseerinura eteni everstiluutnantiksi asti. Palvelin isänmaata eduskunnassa 20 vuotta, kolme vuotta opetus- ja tiedeministerinä ja erityisesti eduskunnan puhemiehenä yhdeksät valtiopäivät. Antti -poika tuli hyvin hoidetuksi isoäidin ja muun lähiverkoston kautta, isän vaikutus oli valtava ja myönteinen.

TOPI OLI siirtynyt reserviin täysin palvelleena, kun Riitta jätti eduskuntatyön 2003. Topi oli uskomaton puhemiehen puoliso. Kansalliset ja kansainväliset tehtävät koskivat myös häntä. Tuki puolisolle oli vankkumaton.

Puhemiehen kunniamerkit ja -jäsenyydet olivat hänenkin ansiotaan, niin myös valtioneuvoksen arvonimi. Hänen katseensa ja kritiikkinsä oli lahjomaton. Sosiaalinen elämä oli hauskaa, hyvät ystävät elivät mukana. Aleksis Kiveä myötäillen: ”Elämä oli iloleikki vuosikymmeniä.”

”Tulevat vuodet, jotka eivät miellytä”, sanoo Raamattu. Ne tulivat vuonna 2016, kun Topiin iski muistisairaus, joka oli myöhään alkava. Olin päättänyt ryhtyä pitämään korosteisesti huolta fyysisesti hyväkuntoisesta kumppanista, mutta jouduin itse kaksi vuotta myöhemmin tapaturman uhriksi ”työmaallani” eduskunnassa.

Kaatuminen kaiteettomissa portaissa haittasi merkittävästi. Matkapuhujan työ hidastui. Topi on taas ollut varsinainen elämänapu, vaikka muisti välillä katkeilee.

FAKTAT ON tunnustettava. Sairaus etenee, onneksi hitaasti tähän asti. Mutta koskaan et voi olla varma, mitä tuleman pitää.

Tilanne on kokonaan uusi. Tuen tarvitsijoita riittää. Nyt on autettava myös muita

muistisairaita, joita on 70 000-200 000. Huomattakoon, että sairaus on yhtä lailla läheisten ongelma.

Yksin tätä tilannetta ei kestä, yhdessä selvitään.

Kirjoittaja on Jääskessä syntynyt valtioneuvos ja kokoomuksen entinen pitkäaikainen kansanedustaja, joka toimi opetusministerinä 1991–1994 ja eduskunnan puhemiehenä 1994–2003.


RIITTA UOSUKAINEN


« Takaisin